Terveisiä aulapalvelusta!

Olen tämän syksyn aikana kirjoittanut paljon. Tai ainakin olen ajatellut kirjoittamista niin paljon, että minusta tuntuu että olisin kirjoittanut koko ajan ja paljon. Aulapalvelutyöntekijän lisäksi olen kolmannen vuoden sosiologian opiskelija Turun yliopiston yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa. Tällä hetkellä työstän kandidaatintutkielmaani, joka edellyttää loputtomalta tuntuvan määrän tieteellistä kirjoittamista.

Tutkielmassani tarkastelen akateemista työttömyyttä yksilötason ilmiönä.  Aihe on ajankohtainen valitsevan taloustilanteemme myötä, sekä mielenkiintoinen myös henkilökohtaisista syistä. Jopa hieman huomaamattani olen onnistunut rajaamaan oman elämäntilanteeni aivan tarkastelun keskiöön, eikä työttömyystilastojen ja epäonnistuneiden työnsaantiyritysten pyörittely päässäni ja paperilla päivästä toiseen ole ollut kovin piristävää.

Ainakin yhteen omaa mieltäni piristävään muuttujaan olen kuitenkin törmännyt aineistoja läpi kahlatessani: opintojen ohella työskentelyllä on selvä positiivinen vaikutus työelämään sijoittumisella valmistumisen jälkeen. Työssä käymällä opiskelija tienaa toki ylimääräistä rahaa opintotuen ohelle, mutta tekee myös merkittävän sijoituksen omaan tulevaisuuteensa. Harvalle opiskeluaikainen työpaikka on se unelmien työ, jossa aikoo pysyä eläkeikään asti, mutta jalan lykkääminen oven väliin välillä armottomillakin työmarkkinoilla saattaa olla avain moniin myöhempiin onnistumisiin.

Työhönsijoittumisaineistoja lukiessani törmäsin myös toiseen resurssiin, jonka perään tämän hetken opiskelijoiden tulevaisuuden työnantajat tulevat erityisestä kuuluttamaan. Näitä työntekijälle tärkeitä ominaisuuksia ovat sosiaaliset taidot ja vuorovaikutustaidot sekä kokemus asiakaspalvelusta. Tämä on sellainen valtti, jota pelkästään yliopistolla kirjoja lukemalla ei voi oppia. Kyseessä ovat kuitenkin taidot, joita voi ehdottomasti opetella käytännössä. Tässä olenkin moneen kanssaopiskelijaani nähden hyvässä asemassa, sillä pääsen harjoittelemaan tätä taitoa useamman kerran viikossa työssäni ICT-Cityn aulapalvelupisteessä.

Voisin siis todeta, että on ollut hyödyllistä tehdä tutkimusta itseään läheisesti koskettavasta aiheesta. Tulkitessani työllistymistilastoja olen todella tyytyväinen omaan ratkaisuuni työskennellä opintojeni ohella. Mieltä kalvavalta maailmantuskalta prosessin aikana en ole voinut välttyä, mutta ainakin olen oppinut arvostamaan tämänhetkistä työssäkäyntiäni uudenlaisella tavalla, kun olen tiedostanut vielä paremmin sen moninaiset hyödyt. Työkokemusta ja ylimääräisiä euroja kertyy sukanvarteen. Minut nopeasti työelämään haluavat päättäjät voivat silti olla huolestumatta: jakaessani pestini ICT-Cityn aulapalvelupisteessä neljän muun opiskelijan kanssa en koe lainkaan opintojeni kärsivän, ja aikaa jää myös tieteellisen tekstin kirjoittamiselle.

Sofian tapaat ICT-Cityssa!