Sateenvarjo ei aina suojaa roiskeilta

Työskentely on mukavinta tiimissä, jossa jokainen tietää vastuunsa ja velvollisuutensa, ja jokainen toimii sovitussa aikataulussa. Prosessit etenevät suunnitellusti vaiheesta toiseen ja päämäärä saavutetaan "kuin itsestään." Usein tämän tyyppiset prosessit ovat pitkälti automatisoituneita ja säännöllisesti toistuvia. Hommat mutkistuvat, kun projektit kasvavat ja laajenevat. Mitä enemmän projektit tai prosessit pitävät sisällään vaiheita, joihin voi liittyä useita osapuolia ja ulkopuolisia tekijöitä, sitä suuremmaksi prosessien riskikerroin kasvaa ja työryhmän ja yksilöiden vastuut korostuvat.

Yleensä olemassa olevien prosessien voidaan todeta toimivan ja niiden tapaan toimimista jatketaan. Harmittavaa on, että yleensä prosessien heikkoudet ja riskitekijät tulevat eteen vasta silloin, kun prosessi on jo pettänyt. Prosessien kuvaaminen onkin näin toiminnan kehittämisen ja riskienhallinnan kannalta oleellinen tehtävä. Kuvantamista voidaan pitää ikään kuin toiminnan selkärankana. Haasteellisuutta prosessien kuvaamiseen tuo vielä niiden jatkuva kehittyminen. Kuvausten pitäisi elää siinä missä muuttuvat työtapammekin.

Prosessien pullonkaulojen todentaminen ja analysointi edesauttaa projektin onnistumista. Kun prosessin todennäköisimmät ja vaarallisimmat riskitekijät ovat etukäteen tiedossa, niihin osataan tarvittaessa myös varautua. Yllätyksiä ja virheitä voi tapahtua silti, mutta yksilöjen luoma turvaverkko takaa sen, että ne huomataan ja käsitellään asiaan kuuluvalla tavalla. Harvasta prosessista saa aukottoman, mutta oleellisinta onkin varmistaa, että turvaverkko on tarpeeksi vahva. Muistettava on myös, että kaikki uhat ja koettelemukset eivät ole oleellisia lopputuloksen kannalta.

Projektin onnistumisen takana on aina ryhmän ja siitä koostuvien yksilöjen yhteinen halu kantaa ja eritoten ottaa vastuunsa. Ketään ei ole vapaamatkustajana tai työpanoksessaan vähäpätöisempänä kuin toinen. Jokainen tunnistaa ja tunnustaa mukana olonsa merkityksen. Hyvin tehdyt prosessikuvaukset auttavat prosessissa toimijaa ja varmistavat, että oleellisia asioita ei jää huomioimatta. Yksilö on inhimillinen ja edessä on aina hyviä ja huonoja päiviä.

Ei sateenvarjokaan aina suojaa kenkiä kastumiselta tai ohiajavan auton roiskeilta, mutta sen antama suoja on silti riittävä saattamaan minut päämäärääni. Kun uhka on tiedossa etukäteen ja saan lopulta itse valita suojaudunko siltä vai en, voivat pienet ja isommatkin roiskeet olla silloin tällöin ihan ok.

Aurinkoisia työmatkoja toivottaen,

Leena