Ostin oman asunnon reilu vuosi sitten. Nyt vuoden jälkeen olen korvannut vanhat kuvioidut tapetit valkoisilla ja pastellinsävyisillä seinillä ja 80-luvusta henkineen sisustuksen olen muuttanut huolettoman värikkääksi. Huoneet ovat täyttyneet vaatimattomaan tyyliin sekalaisista huonekaluista ja hyllyn reunuksia ja tyhjiä seiniä elävöittävät rakkaimmat tavarat, valokuvat ja muistot.
Olen malttanut pitää kiinni siitä, että voin seisoa jokaisen hankintani takana ja että täydennän kotiani vain sellaisilla asioilla, joista saan hyvää fiilistä. Muutama päivä sitten sen huomasinkin; olen onnistunut rakentamaan itselleni juuri sellaisen kodin, jossa minun on hyvä olla. Sen ulkonäkö ja tunnelma virittävät minut päivästä toiseen positiiviseen mielentilaan, jossa rajat on tehty ylitettäviksi.
Yksi ilta pysähdyin miettimään, miten maailmamme oikeastaan rakentuukin sellaiseksi, jollaiseksi sen teemme. Miten paljon lopulta voimme vaikuttaa siihen, millaisessa maailmassa elämme ja mitä tunnemme: keitä pidämme ystävinämme, keneen tukeudumme, mitä harrastamme, mitä teemme työksemme, arvostammeko tekemäämme, millä tavoin kohtelemme itseämme ja läheisiämme, huolehdimmeko omasta hyvinvoinnistamme. Kun tunnistamme omat tarpeemme, voimme myös pystyä erottamaan, mitkä asiat vaikeuttavat niiden täyttymistä.
Omalla kohdallani kokemani tyytymättömyys on usein johtunut siitä, että asiat eivät muutu tai kehity ja kaikki ympärilläni, minut mukaan lukien, kulkevat totutusti omalla painollaan. Sitä on niin tuudittautunut nykyhetkeen, että siitä on alkanut muodostua ihan oma eristäytynyt maailmansa, jonka kahleita on vaikea huomata. Ennalta-arvaamattomat tapahtumat, koettelemukset ja jopa mahdollisuudet muodostuvat uhiksi, jotka yrittävät tuhota stabiilin nykyhetken. Tuntee olevansa jumissa, koska mikään ei muutu ja se ettei mikään muutu, johtuu siitä, että haluaa pitää kaiken hallinnassaan. Eikö silloin olekin pahasti umpikujassa ja aiheestakin tyytymätön?
Lopulta muutos on ainoa asia, johon voimme luottaa. Suurin virhe, jonka ihminen voi itselle tehdä, on väheksyä omia tekojaan, mielipiteitään ja kykyään vaikuttaa. Hyppy tuntemattomaan vapauttaa uusille mahdollisuuksille ja auttaa antautumaan tuulen vietäväksi, näkemään muut ja ennen kaikkea itsensä uudessa valossa.
Viemme täällä Turun Teknologiakiinteistöissä alussa kuvaamaani kotiajattelua astetta pidemmälle, suurempaan kompleksiin, jossa lopputuloksesta voi nauttia useampi ihminen. Tarkoituksemme on olla askeleen edellä ja tarjota mutkattomasti toimivinta palvelua asiakkaillemme. Palvelumme vaatii siksi alati kehittymistä ja sitä me haluammekin: kehittyä jatkuvasti niin yksilöinä kuin yhteisönäkin ja kyseenalaistaa nykyisiä toimintatapojamme. Hyvä mieli on tarttuvaa ja saa aikaan hyvää vuorovaikutusta. Näin ympäristö vaikuttaa meihin ja tapaamme toimia siinä. Itse tunnustan tekeväni huomattavasti parempia päätöksiä ja tuloksia hyväntuulisena kuin esimerkiksi närkästyneenä.
Ehkä tästä johtuen pidän elämästäni tässä oravanpyörässä, jossa lähden aamulla positiivisin mielin töihin ja iltapäivällä palaan hyvillä mielin töistä kotiin – ja se mitä niiden välissä tapahtuu, ei ole minun hallinnassani.
Leena
Leena oravanpyörässä.?
