Opastamista oppimassa

Jokainen meistä on useinkin ollut tilanteessa, jossa pitää tuntemattomasta paikasta löytää jokin tietty ihminen, tila tai palvelu. Miten sinne löytää, millä kulkupelillä mennä ja minne sen mahdollisesti saa pysäköityä? Sitten vielä se viimeinen silaus: mikä ovi avata, mihin suuntaan kääntyä ja missä se hissikin oikein on?

Minä tunnustaudun raideliikenneintoilijaksi. Missä tahansa matkustankin, aina pitää päästä ajamaan junalla, metrolla, raitiovaunulla ja funikulaarilla. Kyllä myös kumirenkailla ja aalloilla liikkuminen on lähellä sydäntäni – tärkeintä on matka – mutta ennen kaikkea innostun raiteista, etenkin jos ne ovat maan alla. Tarkemmin ottaen minua kiinnostaa epänormaalin paljon se, minkälaisilla kartoilla, opasteilla ja kulkureiteillä kaikki on järjestetty. Rakastan eksyä ja löytää uusia paikkoja: tutkia, ihmetellä ja havainnoida.

Työssäni pääsen paljon tekemisiin opastamisen kanssa. Täällä Turku Science Parkissa on useampi toimistokolossi, joiden nimistö ja osoitteisto voivat ensimmäistä kertaa täällä vieraileville – ja kokeneemmillekin – olla aikamoista baabelia. On monenlaista Cityä. On katuja, jotka vaihtavat nimeä kesken kaiken tai tekevät yllättäen risteyksessä mutkan, tai joiden nimen oikeinkirjoitusta ei välttämättä aina tiedä edes kadun asukas. Betoniseinien välissä ja välillä talojen kellareissakin seikkailemaan joutuva voi olla ymmällä, minne hän oikein on menossa. Olen itsekin opastanut esimerkiksi kymmeniä verotoimiston etsijöitä perille muun työni lomassa.

Me Turun Teknologiakiinteistöillä olemme ottaneet tehtäväksemme keskittää Turku Science Parkissa sijaitsevia toimistotaloja omistukseemme. Parannamme alueen olosuhteita, ja yritämme tehdä tästä alueesta mahdollisimman viihtyisän ja inhimillisen. Kaiken ohessa haluamme myös, että tänne on helppo saapua ja jokainen löytää sujuvasti perille. Työsarkaa on paljon: olemme joutuneet aloittamaan kaikenlaisten opasteiden suunnittelun käytännössä nollasta. Olet ehkä huomannut, että sinne tänne on ilmestynyt uusia opastenäyttöjä, ulkotauluja, hissiopasteita ja kaikenlaisia muita kylttejä. Niitä ei vieläkään ole paljon, mutta lisää on tulossa. Itse olen keskeisesti mukana suunnittelemassa, minkälaista opastusta laitetaan ja minne. Tämä osa työstäni kiehtoo minua erityisen paljon ja suhtaudun siihen intohimolla. Valtavan projektin keskellä ja ajallisten ja rahallisten resurssien niukkuudessa mietin päivittäin, miten voisimme parantaa opasteitamme. Digitaalinen maailma on tärkeänä ja kasvavana osa-alueena mukana, mutta myös vanhanaikaisempia ratkaisuja käytetään. Viimeksi tänään näin aihion ”metrokartasta”, joka aikanaan tulee BioCityn pysäköintilaitokseen.

On olemassa ihmisiä, jotka löytävät perille helposti omin avuin. Toisaalta on olemassa ihmisiä, joille mikään kylttimäärä ei koskaan ole tarpeeksi. Meillä vain on kovin erilaiset suuntavaistot ja havainnointikyvyt. Keskimäärin kuitenkin informaatio uppoaa meihin, kunhan sitä vain on tarjolla tarpeellinen määrä oikeassa muodossa ja selkeästi esitettynä. Haaveenani on, että jonain päivänä tämä armas korttelimme on varustettu tyylikkäällä, selkeällä ja informatiivisella opastevalikoimalla, eikä kenenkään tarvitse enää olla eksyksissä tahtomattaan. Työ ei ole koskaan valmis, mutta joskus koittaa se päivä, kun värikkäät opasteemme vievät sinutkin perille maan alta ja päältä, sisältä ja ulkoa, digitaalisesti ja analogisesti. Tuona päivänä tunnen suurta riemua siitä, että olen saanut olla osana luomassa tätä kaikkea.

Opasteita harva miettii, ja ne solahtavat ohitsemme usein huomaamatta. Niistä kuitenkin on meille hyötyä ja iloa. Ehkä voitamme niiden avulla pari minuuttia tai vain muutaman sekunnin. Mutta kenties joku tuntee niiden keskellä itsensä tervetulleeksi ja päivänsä ihan hiukkasen paremmaksi, vaikkei oikein tiedä edes syytä siihen. Ja ehkä oikeaoppinen opastaminen on loppujen lopuksi aika pieni asia meidän kaikkien arjessa. Mutta pienistä asioistahan ihminen ilonsa kaapii. Niin minäkin.