Olen joka vuosi Turun Teknologiakiinteistöjen toimitusjohtajana ollessani tehnyt julkisen ”uudenvuodenlupauksen”, joka on julkaistu yhtiön vuosikatsauksessa. Olen luvannut meidän olevan parempia kuin aikaisempina vuosina. Olen luvannut positiivista kehitystä uudelleen ja uudelleen. Ja aina olemme lupaukset myös pitäneet.
Vuosien työn seurauksena olemme päässeet positiiviseen kierteeseen. Kierteeseen, jossa kaikki tunnusluvut - asiakastyytyväisyys mukaan lukien - ovat parantuneet siitä, kun aloitimme nykyisen tavan ajatella. Olemme nousseet vertailuryhmämme pohjalta kärkijoukkoihin. Ja mitä tärkeintä, myös Turku ja Turun seutu ovat nousseet passiivisesta taantumuksen laaksosta koko Suomea eteenpäin vieväksi veturiksi. Rooliin, mikä Turulla olisi aina pitänyt olla.
Mitä olemme siis tehneet? Olemme keskittyneet ihmiseen. Nostaneet keskiöön sinut, oletpa sitten asiakas, työntekijä, yhteistyökumppani, satunnainen ohikulkija tai ainoastaan tämän kirjoituksen lukija. Olemme halunneet varmistaa, että meidät yhdistetään sanoihin luotettavuus, positiivisuus, innovatiivisuus sekä avoimuus. Ja kaikessa olemme luottaneet siihen, että tunne johtaa toimintaa. Emme vuokraa seiniä, vaikka 100 prosenttia tuloistamme syntyy vuokratuotoista, vaan luomme olosuhdetta, jossa työskennellä. Yhdessä sinun ja muiden ihmisten kanssa luomme olosuhdetta, jossa jokainen voi keskittyä omaan toimintaansa ja olla oman alansa paras.
Patrick Lencioni puhuu kirjoissaan tiimistä sekä hyvästä tiimipelaajasta. Hän määrittelee hyväksi tiimipelaajaksi henkilön, joka on nälkäinen, älykäs ja nöyrä. Me Teknologiakiinteistöissä haluamme olla juuri tuota. Haluamme edelleenkin päästä maailman parhaiden joukkoon, olla omassa tekemisessämme Pohjantähti jota seurata. Olemme valmiita tekemään kaikkemme sen saavuttamiseksi. Olemme edelleen valmiita kehittymään ja vaadimme sitä joka päivä itseltämme. Olemme valmiita astumaan ulos mukavuusalueeltamme löytääksemme parempia tapoja toimia ja auttaaksemme sinua omassa tekemisessäsi. Emme passivoidu omaan onnellisuuskuplaamme, joka ennemmin tai myöhemmin puhkeaa tuhoten kaiken tähän mennessä saavuttamamme hyvän.
Haluamme, että meidät yhdistetään edelleenkin positiivisiin asioihin maailmassa, joka on täynnä ongelmia. Mutta olemmeko me nöyriä? Tietenkin olemme, mutta emme nöyristele ketään. Tunnistamme ja tunnustamme omat heikkoutemme ja käsittelemme ne samalla kun vahvistamme piirteitä, joissa olemme jo hyviä. Kukaan ei ole täydellinen eikä kenestäkään tule täydellistä, mutta se ei tarkoita, etteikö siihen pidä pyrkiä. Matka jonnekin on tärkeää, vaikka lopullinen maali olisikin saavuttamattomissa. Toivottavasti meidän matkamme sitä kohti on yhteinen.
Mikko