Mahdollisuus seisahtua

Alla vaahterapuun. Melodia Aikakoneen ysärihitistä alkoi soida päässäni, kun kohtasin saaristoretkellä tuon ylvään lehtipuun. Sen suuret vihreät lehdet olivat täydentyneet punaisen ja keltaisen eri sävyillä ja vahvasta tummasta rungosta se ulotti oksat niin korkealle kuin pitkällekin. Näky oli pysäyttävä, mutta näkyäkseen se vaatii pysähtymistä. 

Vuodenaikojen vaihtumiset usein korostavat, miten me metsistä ja meristä irtaantuneet eläinkunnan kuningattaret elämme sykleissä kesän kukkien, puun lehtien ja pajunkissojen tavoin. Kesän lähestyessä kirimme projektit valmiiksi ja juhannuksen tienoilla vielä tsekkaamme miltä taloudelliset luvut näyttävät. Syksyyn palataan lomilta rentoutuneena, mikä tosin katoaa lähimuistista muutamassa päivässä, kun uudet innostavat projektit käynnistyvät tai vanhoja herätellään takaisin eloon. Talvella tehdään, edetään, päätetään, levähdetään ja taas painetaan. Kevät on taas sitä aikaa, kun katsomme hieman taaksepäin viime vuoteen ja alamme nähdä miten asioita voisi tehdä eri tavoin ja kuin korrelaatiossa valon määrän kanssa alamme ideoida uutta ja energian määrämme kasvaa.

Minulle syksy on aina aloittanut uuden vaiheen. Kesän riennot ja riemut, helteet ja auringon polttamat päivät ovat rasittaneet rauhaa rakastavan mielen ja se haluaa hiljentyä.

Minulle syksy on aina aloittanut uuden vaiheen. Kesän riennot ja riemut, helteet ja auringon polttamat päivät ovat rasittaneet rauhaa rakastavan mielen ja se haluaa hiljentyä. Ja mitä mielelle tapahtuu, kun sille antaa luvan rauhoittua ja hiljentyä? Se alkaakin keksiä uutta, haluta mahdollisesti muutosta, se haluaa kehittyä. Kuten useimmat asiat, niin kehityskin alkaa yksilöstä. Näin ollen myös työympäristön on syytä tukea yksilön mahdollisuutta seisahtua ja tarkkailla tekemistään itsessä ja ympärillään. Ainainen kiire ja hoppu eivät tue toiminnan kehittymistä pitkällä juoksulla.

Minulle tämä syksy tarkoittaa etä- ja lähityöskentelyn yhdistelyä mahdollisimman töitä tukevasti, tehtävien ja projektien ainaista priorisoimista, palvelumuotoiluopintojen jatkamista ja oman vapaa-ajan uudelleen arvottamista. Annan pimeiden iltojen upottaa minut sohvan pohjalle omiin ajatuksiini. Annan hiljaisten hetkien valloittaa päiviäni. Löydän aikaa kiireeltä pysähtyä.

Värikästä syksyn alkua,
Leena