Lukutaitoa etsimässä

Kuulin hiljattain hyvin huolestuttavan uutisen, jossa kerrottiin nuorten lukutaidon heikkenemisestä. Lähteen mukaan joka kahdeksas suomalainen peruskoulun päättävä poika ei osaa lukea sillä tasolla, joka mahdollistaisi jatko-opinnot ja työelämässä menestymisen. Lukutaidon tiedetään jo pidempäänkin olleen laskussa ja lukemisharrastus on jäänyt muiden harrastusten jalkoihin. Toki lukutaitoon vaikuttaa useampikin tekijä, mutta yhtenä tärkeänä tekijänä lukutaidon huononemiseen voidaan varmasti pitää internetin kasvanutta käyttöä, tietokonepelejä ja sosiaalista mediaa. Älypuhelimet mahdollistavat jatkuvan somen käytön ja internetin selailun paikasta ja ajasta riippumatta. Visuaaliset ärsykkeet, kuten kuvat ja videot, ovat nousseet lukemisen sijaan paljon mielekkäimmiksi. Ei siis ihme, että esimerkiksi kuvanjakopalvelu Instagramilla käyttäjämäärä nousi viime vuonna maailmanlaajuisesti yli 300 miljoonaan.

Aloin miettiä lukemista ja sosiaalisen median käyttöä myös omalla kohdallani. En pidä lukutaidon heikentymistä ja lukemisen vähentymistä vain koululaisten ja nuorten ongelmana, vaan uskon somen käytön vaikuttavan itse kuhunkin, enemmän tai vähemmän. Olen huomannut joitakin huolestuttavia piirteitä myös omassa käytöksessäni. Osaan toki lukea, mutta keskittyminen lukemiseen tuntuu välillä kadonneen. Uutisotsikoita tulee klikkailtua, mutta ei luettua välttämättä loppuun, ellei se ole kovin kiinnostava (viitteitä Facebookin klikkaus- ja selailukulttuurista?) Myönnän olevani sen verran koukuttunut älypuhelimeni maailmaan, että aina tilaisuuden tullen huomaan puhelimen kädessäni selaillen ihmisten Facebook-päivityksiä ja katsellen Instagramissa kuvia ihanista maisemista ja suloisista koiranpennuista. Niin ärsyttävä, mutta totuttu tapa.

Olen myös harmitellut, miksei minulla ole aikaa lukea kirjoja kuin ehkä yksi aina kesälomalla. Syyt ovat olleet itselleni selvät: opiskelu ja sen ohella työnteko ja treenit; aikaa ja jaksamista vain ei ole. Kuitenkaan en ole kyseenalaistanut sitä aikaa, mikä minulla päivässä kuluu somessa surffaamiseen, puhumattakaan iltaisin televisiokanavien selailuun. Täytyy kuitenkin se itselleni myöntää ja sillä lohduttautua, että yliopistovuosien varrella on kyllä tullut luettua useampikin kirja, niiden motivaationa tosin ollen suurimmaksi osin opintopisteet. Eivätkä ne kirjat ihan vielä tähän lopu, vaikka olenkin opintojeni loppuvaiheessa, sillä olen laskenut reilun kymmenen kirjan lukemisen jälkeen olevani vasta lähempänä maisterintutkintoani.

En kuitenkaan väitä, etteikö sosiaalisella medialla olisi myös omat hyötynsä. Työpaikkoja löytyy yhä useammin somen kautta, se auttaa verkostoitumaan ja luomaan kontakteja. Internetissä asioiminen nopeuttaa ja helpottaa paljon asioita. Omalla kohdallani graduvaiheen opiskelijana pystyn enemmän pitämään yhteyttä opiskelukavereihin, kun kontaktiopetusta on harvakseltaan. Näin ei tarvitse kokonaan erakoitua sosiaalisesta elämästä. Myös erään väitöstutkimuksen mukaan kohtuullisella ja monipuolisella tietokoneen ja internetin käytöllä voidaan jopa tukea nuorten perinteistä lukutaitoa. Tässä kohtaa tulisikin muistaa juuri sana kohtuullisuus.

Lukemisessa mielestäni on parasta, että oma mielikuvitus saa kehittää kaiken, eivätkä mielikuvat tule annettuina, valmiina visuaalisina ärsykkeinä, joihin tänä päivänä yhä enemmän totutaan. Kunhan muistaisi itsekin aina välillä irrottaa katseensa somen ihmeellisestä maailmasta.

Lukemisen iloa ja aurinkoista kesää!

Saila