Leena Puodinketo palasi takaisin Teknologiakiinteistöjen riveihin kesäkuussa, oltuaan kolme vuotta äitiys- ja hoitovapaalla. Miltä tuntuu palata töihin näin pitkän tauon jälkeen?
– Töihin paluu oli hyvin luonnollinen siirtymä tuon ajanjakson jälkeen. Yksi vaihe tuli päätökseensä ja innostuneena odotin seuraavaa. Minusta on outoa, että usein ajatellaan kotona olemisen olevan aukko oppimisessa ja haitta työuralle. Kolmen vuoden aikana olen lukenut kymmeniä kirjoja, muuttanut uudelle paikkakunnalle (kahdesti!), seurannut lapsen kasvua, kasvanut samalla itsekin, hurahtanut astangajoogaan, oppinut tekemään parempaa ruokaa, solminut uusia ystävyyssuhteita ja kokenut, ettei ihmisen menestys ole kiinni tehdyistä työtunneista. Tuntuu, että olen saanut elämääni tosi paljon, enkä niinkään menettänyt mitään.
Minusta on outoa, että usein ajatellaan kotona olemisen olevan aukko oppimisessa ja haitta työuralle.
Leena on aiemmin ollut osa talous- ja hallintotiimiä, mutta hänen poissa ollessaan muutoksen tuulet ovat puhaltaneet Teknologiakiinteistöissä.
– Olisi ollut hölmöä olettaa, että työpaikalla kaikki on säilynyt ennallaan. Työkavereitakin on siunaantunut vuosien saatossa ihanasti lisää! Toki pelästyin, kun ensimmäisen kerran kuulin, että työnkuvani tulee muuttumaan melko radikaalisti, mutta olin valmis uusiin haasteisiin. Pyrin poikkeuksetta uskomaan, että muutos on aina hyvä asia.
Leena aloitti kesäkuussa palvelutiimissä palvelupäällikkönä, vastuullaan Werstaan asiakkuudet ja Werstas Storen kehittäminen.
– Muutaman päivän etsin itseäni ja paikkaani tutussa ympäristössä, jossa kaikki vaikutti olevan enemmän tai vähemmän uutta. Pikkuhiljaa kesä-heinäkuussa, lomakauden rauhassa, loin uudestaan nahkani ja elokuun koittaessa tunsin jo aika selkeästi paikkani tässä kasvaneessa työyhteisössä ja organisaatiossa. En malta odottaa, että pääsen kunnolla vauhtiin Werstaan kanssa!
Muutaman päivän etsin itseäni ja paikkaani tutussa ympäristössä, jossa kaikki vaikutti olevan enemmän tai vähemmän uutta.
Leena muutti kesäkuun alussa Lietoon miehensä ja poikansa kanssa, ja hän on siellä ihastunut pihalta aukeavaan metsään ja maaseudun rauhaan. Hän viihtyy vapaa-ajallaan leikkipuistoissa, astangajoogan parissa, lenkillä, hyvien sarjojen ja kirjojen parissa sekä hyvän viinin ja ruuan ääressä. Eikä mikään ole hänelle läheisten hyvinvointia tärkeämpää.
Lue myös:
Saako töissä olla näin kivaa?
Mikon piinapenkki