”Istuminen tappaa”, ”Suomalaiset rapistuvat työtuoleihinsa”, ”Älä istu liikaa” – kiljuvat lehtien lööpit. Kukapa meistä ei olisi törmännyt näihin otsikoihin? Tilastojen mukaan noin 50 % suomalaisista istuu päivittäin vähintään 6 tuntia, se on vielä kohtuullista, mutta kun aika kasvaa yli 8 tunnin, kasvavat riskit huomattavasti. Huomioitaessa myös päivittäinen kotisohvalla istuminen on toimistotyöläisen vaikeahkoa alittaa 8 tunnin istumista työpäivänään – ainakaan helposti.
Mutta mitä sitä sitten voisi tehdä? Kaikki meistä ovat kuulleet taukokeppijumpasta (aika monella se keppi myös löytyy työhuoneen nurkasta), työtä pitää tauottaa vähintään puolen tunnin välein (kuka sitä muistaa tai ehtii?) ja pitää löytää oikea ergonominen istuma-asento (suorista äkkiä selkäsi, äläkä makoile siinä pöydän päällä). Loppujen lopuksi usein kyse taitaa olla myös pitkälti meistä itsestämme.
Meillä Turun Teknologiakiinteistöissä tarjotaan mahdollisimman hyvät puitteet työergonomian toteutumiselle: on sähköpöydät, satulatuolit, kyynärtuet ja fysioterapeutin ergonomiaohjaus. Miten se silti voi olla niin vaikeaa? Siis tehdä töitä niin, ettei selkää kolota, hartiat jumita ja päätä pakota. Otin oikein asiakseni keskittyä ergonomiaani menneellä viikolla: suhauttelin pöytääni ylös alas, nousin välillä seisomaan, välillä satulaan ja lopuksi taas tutulle tuolilleni. Yritin kieltää itseltäni lempiasentoni, jossa toinen jalka on tuolilla koukussa, toinen heiluu vapaana ilmassa. Seisoin välillä palaverissa ja kävin usein hakemassa klemmareita taaimmaisesta hyllyköstä. Sitä keppiä en tosin ottanut esille.
En ihan tyhjentävästi osaa sanoa, voiko kroppani näiden kommervenkkien ansiosta paremmin kuin yleensä. Ainakin vireystasoni pysyi korkeana, kun olin normaalia enemmän liikekannalla. Tätä ergonomiatietoisuuttahan pitäisi tietysti toteuttaa jatkuvasti ja pidemmällä tähtäimellä. Ottaa käyttöön kaikki mahdolliset erilaiset toimintatilat ja -tavat, ennen kaikkea vaihdella omaa tapaa tehdä töitä. Ehkä meidän on vihdoinkin aika hylätä historiallinen ”istun kahdeksasta neljään työtuolillani” ajattelu ja tehdä jotain uutta. Pitkään olen kuullut puhuttavan kävelylenkkipalavereista, mutta yhteenkään en vielä ole osallistunut. Olisikohan sen aika jo pian?
Ulla
Ulla pysyy liikkeellä.?
Ostin oman asunnon reilu vuosi sitten. Nyt vuoden jälkeen olen korvannut vanhat kuvioidut tapetit valkoisilla ja pastellinsävyisillä seinillä ja 80-luvusta henkineen sisustuksen olen muuttanut huolettoman värikkääksi. Huoneet ovat täyttyneet vaatimattomaan tyyliin sekalaisista huonekaluista ja hyllyn reunuksia ja tyhjiä seiniä elävöittävät rakkaimmat...
Perheemme mökkirakennusprojekti on nyt käynnissä toista kesää eräässä Korppoon saarista. Saarella ei ole sähköä ja tämä on tuottanut pitkien vapaiden aikaan hieman päänvaivaa. Esimerkiksi älypuhelimen akku kun loppuu jo viimeistään parin vuorokauden jälkeen, vaikka sammuttaisi kaikki taustalla olevat aktiiviset ohjelmat.
Keski-ikään päässyt insinööri, joka 1990-luvun alussa kokosi itselleen tietokoneen osista ja trimmasi konetta tehokkaammaksi, on aivan pihalla. Kaikki some-asiat tuntuvat vierailta eikä tietokone toimi niin kuin haluaisi. Excelin ja PowerPointin uudet versiot olivat joskus toivottuja ilmestymisiä, joita melkein päivämäärä kalenterissa odotettiin. Nyt aivan...