Aku Ankan 80-vuotissyntymäpäivä oli viime viikolla. Vaihtoehtoisesti sitä vietetään vasta kesäkuussa: asiasta ei vallitse täyttä yksimielisyyttä. Aku Fauntleroy Ankka nimittäin munittiin 13.3.1934 ja kääkättäjän kuoriutumispäivä oli 9.6. samana vuonna. Suurena ankkafanina, lehden avulla monien muiden lailla lukemaan oppineena ja sitä tähän mennessä 35 vuotta tilanneena ajattelin, että pitäähän sitä merkkipäivän kunniaksi tutkia, mitä yhteyksiä Akun ja työyhteisömme välillä on.
Ensiksi ainakin pysyvyys – tai sen puute. Herra Ankkahan on tunnettu pätkätöistään – hänen temperamentillaan varustettuna on hankala säilyttää työpaikkaa kovin pitkää aikaa. Onneksi Ankkalinnassa tuntuu olevan ainainen työvoimapula ja Roope-sedän rahasäiliössäkin riittää mammonaa kiillotettavaksi silloin, kun muuten ollaan ”between jobs”. Turun Teknologiakiinteistöjen omistamissa tiloissa työskentelee suuri joukko pätkätyöläisiä, jotka sinnittelevät apurahasta seuraavaan ja määräaikaisuudesta toiseen. Silti - kuten Aku Ankkakin päiväunissaan - monet tieteentekijät ja startup-yrittäjät haaveilevat tekevänsä sen suuren läpimurron, jonka jälkeen kylvetään rahassa tai vähintäänkin ollaan maailmankuuluja niin, että dollarihymyjä ja kunniaa on tarjolla määrättömästi ja Sihi-juomassa voi vaikka kylpeä.
Tosiaan, kemistinä ja monen muunkin alan tutkijana tai ainakin apulaisprofessorin apulaisen kesälomasijaisen lomittajana ankkaystävämme on työskennellyt ja suuria keksintöjä tehnyt. Myös yrittäjyys ja uudet liikeideat ovat niin räpyläveikolle kuin Turku Science Parkin alueellekin arkipäivää. Muita ankka-ammatteja, joiden edustajia meidänkin keskuudestamme löytyy, ovat olleet esimerkiksi lukkoseppä, muuttomies, autonpesijä, kadunlakaisija, siivooja, lähetti, ravintoloitsija, kalanhoitaja, keittiöapulainen, parturi-kampaaja, postinkantaja sekä vartija. Moni meistä voi siis ylpeänä kutsua itseään kollegaksi Akun kanssa.
Myös työelämän ulkopuolelta on helppo löytää yhteneväisyyksiä. Sankarimme on yksinhuoltaja: varsin tuttu juttu myös monelle meistä. Akun rahat eivät tunnu koskaan riittävän ja kukapa ei kokisi samaa ainakin satunnaisesti. Epäonnestakin Ankka on tuttu. (Varsinais-)suomalaisen kansanluonteen – mikäli moista nyt edes on olemassa – on väitetty olevan akuankkamaisesti epäonneen ja pettymyksiin suuntautunut. Täällä Turussa kysymykset aloitetaan monesti ei-sanalla ja kyllähän me suomalaiset myös kutsumme länsinaapureitamme usein kateellisesti hannuhanhiksi.
Siitä huolimatta Aku Ankka on ikuinen optimisti, periksiantamaton ja kiihkeästi itseensä uskova otus. Näistä ominaisuuksista voimme aina ottaa oppia. Herra Ankka on 80 vuoden iässä vielä työelämässä kiinni: ihan tähän harva meistä vielä pääsee tai joutuu, mutta eliniän pidentyessä ja eläkeiän hilautuessa aina vain korkeammaksi tämäkin voi kenties joskus kaukana tulevaisuudessa olla todellisuutta. Ja kun tarkastelee Akun harrastus- ja lajikirjoa, ei voi muuta kuin ihailla papan vetreyttä. Kilpailullisen menestyksen kanssa hänellä on vähän niin ja näin mutta yrityksen puutteeseen touhu ei ainakaan kaadu.
Toivotan Aku Ankalle hyvää syntymäpäivää ja kaikille blogin lukijoille ankkamaista, positiivista ja yritteliästä asennetta keskelle kevättä!
M.A.R.K.O.M.Ä.E.N.P.Ä.Ä.
Masentavan Aerodynaaminen ja Reilusti Kaoottinen Ostjakki, Merkittävä Älykkö, Epäitsekäs Normanni sekä Pelottavan Äksy Ärähtelijä
(lähde: Sudenpentukenraaliarvonimigeneraattori osoitteessa www.akuankka.fi)