Olin keväällä matkalla Luxemburgissa, jonka keskusta vanhoine mataline rakennuksineen, kävelykatuineen ja terasseineen hurmasi minut täysin. Muutaman kilometrin päässä keskustasta kohosi kuitenkin aivan toisenlainen maailma: pankeista ja EU:n rakennuksista koostuva toimistoalue Kirchberg.
Kortteli nimeltä Grund Luxemburgin keskustassa. Oikealla ylhäällä näkyy hiukan Kirchbergiä.
Katsellessani loman lopussa lentokentälle matkanneen bussin ikkunasta hiljaisuuttaan huokuvaa Kirchbergiä, aloin pohtia toimistoista koostuvia kaupunginosia ja niiden houkuttelevuutta. Kirchbergin rakennukset eivät kohonneet taivaisiin tai peittäneet maisemaa ja niiden väliin mahtui jopa viheristutuksia, mutta jokin niiden monumentaalisuudessa häiritsi minua silti. Vaikka Googlen kuvahaussa Kirchberg vaikuttaa arkkitehtien päiväunelta, näytti todellisuus ainakin tuona sateisena sunnuntaina melko kolkolta. Vastakohtana keskustan ihmisenkokoisille rakennuksille, aurinkoa ja tuulensuojaa tarjoaville kaduille sekä lintukotoa muistuttavalle tunnelmalle tuntuivat Kirchbergin suurieleiset aukiot, järkälemäiset pisterakennukset sekä erikoiset muodot lähinnä luotaantyöntäviltä.
Ottaen huomioon, että Luxemburg on maailman rikkain valtio ja ettei pankkien keskittyminen juuri Kirchbergiin liene sattumaa, on alue epäilemättä rakennuttu rahaa säästämättä. Välimatkoja eri rakennusten välillä silmämääräisesti mittaillessani kuitenkin mietin, onko tämä ideaali ympäristö työskentelylle. Täälläkö Euroopan crème de la crème haluaa olla töissä? Vai onko niin, että kaupungin pittoreski keskusta, lyhyet välimatkat ja viehättävät asuintalot korvaavat sen, mitä Kirchbergistä mahdollisesti puuttuu?
Maisemaa Kirchbergistä. Kuva lainattu täältä.
Loppubussimatkan viihdytin itseäni miettimällä, miltä ideaali toimistorakennus tai niistä koostuva alue minusta näyttäisi, mikäli raha ei olisi kynnyskysymys. Mieleeni piirtyi kuva vanhojen kaupunkien keskustoista löytyvistä umpikortteleista, joiden keskelle jää suojaisa ja suhteellisen matalien rakennusten ansiosta aurinkoinen sisäpiha, jossa toimistoissa päivänsä viettävät ihmiset voisivat etenkin Luxemburgin leveysasteilla nauttia lounaansa ja mikseivät pitää palaverinsakin. Umpikorttelin talot näin mielessäni pastellinsävyisinä, vastakohtana hyökkäävän kiiltäville tai tummanpuhuville Kirchbergin toimistomonumenteille. Talojen katoille visioin mitä villimpiä puutarhoja, joissa työntekijät voisivat niin ikään syödä lounaansa, tehdä töitä tai viljellä basilikansa.
Olen tuskin ainut ihminen, jonka Kirchberg sai miettimään kaupunkisuunnittelua – ja hyvä niin. Rakentaminen ja rakennukset ovat eräs kaupunkien asukkaissa eniten tunteita herättävistä asioista. Jokaisella on oma mielipiteensä siitä, kuinka ympäristön tulisi muuttua tai tulisiko sen muuttua lainkaan. Ja joku uskaltaa epäilemättä myös väittää, että kaikki mielipiteet eivät ole samanarvoisia. Keskustelua rakennetusta ympäristöstä – vaikka sitten amatöörienkin kesken – on mielestäni silti hyvä käydä, sillä rakennukset ympäröivät meitä kaikkia, eivät vain asiantuntijoita. Mitä mieltä te olette, kuinka kaupunkeja tulisi kehittää?
Terhi
PS. Jään heinäkuun alussa lomalle, jonka jälkeen ohjelmassa on kiinteistöjen ja markkinoinnin sijaan tarkoitus olla vauvan hoitoa. Rattoisaa kesää kaikille, ottakaa osaa kaupunkisuunnitteluun!